MUN MONET KASVOT

Välillä mua ihmetyttää, miks kaikkien ikävien asioiden täytyy tapahtua aina putkeen. Kai se on parempi saada kerralla kunnolla turpaan kuin tuntea kevyitä litsareita tasaisin väliajoin. Emmä tiiä. Mun ympärillä vaan tapahtuu nyt niin kummia.

Mun unirytmiä ei voi enää edes kutsua unirytmiksi, ja mua ottaa taas henkeen. Mulle sanottiin, että voi syödä kaksi, jos siltä tuntuu. Voinko? Mä makaan villasukat jalassa mun sängyssä vielä neljältä aamuyöllä, enkä saa millään unta. Sydän hakkaa sata kertaa minuutissa, ja mä mietin mitä mä voisin tehdä. En yhtään mitään. Se tässä onkin pahinta. Elämä on niin arvaamatonta, eikä voi tehä muuta, kun katsoa sivusta. 

Vähän kun näkis oman kotinsa palavan tomuksi.

P.S. Mun sormet on täynnä "poistettua" punaista kynsilakkaa. Älkää häiriintykö.