Eilen mä annoin kaikkeni.
Hiuksetkin oli pienellä kikkaralla.
Mä katson vierestä niitä kahta, kun ne tanssii, ja se tekee tosi pahaa. Enhän mä oikeestaan ees tunne sitä tyyppiä, mut mä tahtoisin. Luulin hetken, että sekin tahtoisi. Kai mä vaan tulkitsin väärin.
Kaadan vahingossa pöydällä olevan mojiton jonkun ärsyttävän näköisen miehen päälle, ja se haukkuu mut pystyyn. Eikä se ees suostu siihen, että ostaisin uuden. Psykedeeliset kuviot heijastuu seinälle, ja koko paikka on täynnä lasittuneita silmiä. Noi ihmiset ei varmaan tunne nyt yhtään mitään. Mä en kuitenkaan kuulu tähän joukkoon. Mä tunnen. Ja tää staattisuus saa mut muistamaan kaiken entisen, ja mua alkaa melkeen kuvottaa.
-öö joo tota... No siis, mun kaveri on tuolla
-Mä voin jäädä sun seuraks.
-Okei.
Niin ne illat pelastuu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti