Hassusti melkein itkettää, kun suklaa putoaa kitaran sisälle, eikä halua tulla sieltä pois. Mun mieli on kuitenki hyvä, koska kahvi kutsuu mua ihanaksi ja lämmittää. Vatsassa alkaa olla jo vähän perhosia, mutta se on salaisuus, miksi. Patteri puhaltaa huoneeseen lempeästi, ja joulukuusi iskee mulle silmää, kun se huomaa, että mulla on ensimmäistä kertaa punaisia ruusuja paidassa. Mä suutelen ilmaa ja ripustan oksiin kiitokseksi pieniä enkeleitä.
Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna
Tehosekoitin - Maailma on sun
-Mä käännän tän tiimalasin
-no okei.
-än
-yy
-tee
-nyt
-...
-...
-...
-Sun aikas loppu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti