Katosin päiviksi, viikoiksi, lopulta vuosiksi.
Linnut eivät kuitenkaan moittineet, eivät ladelleet syytöksiä.
Ansaittujakaan.
Vain yksi siemen saattoi antaa ihan kaiken anteeksi.
Mutta silti.
Anteeksi.
Maailma on ollut minulle todella hyvä.
Paitsi että käteni ovat vieläkin välillä niin kovin kylmät. Ehkä se johtuu siitä, että pudotin ainoat lapaseni maahan pari viikkoa sitten. Tavallaan olin siitä onnellinen, sillä ne olivat erittäin rumat lapaset. Ja rikkikin. Onneksi nyt voin uppoutua Tintin Tangoon ja saan kaiken kukkuraksi kermavaahtoakin. Ja paistoinhan minä jo joulutorttujakin. Tein niistä kukkia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti