Mun edessä bussissa istuu tatuoitu mies. Sillä on mukanaan kirkasvalolamppu. Avaamaton paketti tekee sen varmaan onnelliseksi. Harmaat päivät on nyt ohi. Niin sen täytyy ajatella. Niin mä ainakin ajattelisin. Harmaa muuttuu yhtä valkoiseksi, kuin ensilumi, ja voi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä...
Ennen, kuin ehdin aloittaa muiden ihmisten analysoinnin, havahdun todellisuuteen, kun jonkun vauva rääkäisee mun korvan juuressa.
Päätepysäkki.
Kello tanssii äkkiä pikkutunneille, ja kaikesta me puhutaankin paitsi siitä, mistä mä en puhu. Sen kuulee, tai näkee kuitenkin koko ajan jossain, niin parempi olla mainitsematta sitä. Suljetaan se nyt vaan pois. Se on muutenkin ihan tyhmä sana. Se alkaa ässällä ja loppuu äähän.
Eikä se ole sinä.
Siinä on viisi kirjainta.
Matt Corby - Made of Stone (live at studios 301)
s***ä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti